Laatulehtiä.

Eilen,

 kun istuin junassa selailemassa Citymarketin lelulehteä,

äkkiä hätkähdin.

Ensinnäkin siitä,

että MIKSI minä selailen juuri sitä lelulehteä

ja toisekseen siitä,

 kuinka näkyvää osaa monien lapsiperheiden jouluissa

 nuo kauppojen jakamat lelulehdet näyttelevät.

Muutama vuosi sitten kun meidän isompi tyttönen oli vielä päiväkodissa,

 toi joku poika tuollaisen lelulehden päiväkotiin lelupäivänä.

Olivat sitä siellä sitten porukalla tutkineet ja

ilmeisen vaikuttava ”lelu” oli ollut, koska

meilläkin asia erikseen mainittiin.
Ei tullut typykälle mieleen,

 mikä lelu oli ollut mukana omalla kaverilla.

Mielessä oli vain tämä lelulehti.

Ja juu, näin se on:

näitä postiluukusta tipahtelevia lelulehtiä

luetaan meilläkin jokapäivä suurella hartaudella.

Minun mielestäni jo väsymykseen saakka olen

saanut selittää jos jonkinmoisen kapistuksen

toimintaa ja ”ihastella” niiden ominaisuuksia.

 Merkille pantavaa on se,

että lähes kaikki lelut ovat jotakin sarjaa, on liki mahdottomuus ostaa vain yksi lelu,

 koska kuuluisi olla koko kööri,

jotta leikki olisi ihanaa ja mahtavaa ja onnistuvaa….

 ”Kerää kaikki ihanat hurly furlut,

voi kiinnittää ne ihanasti jonoon kuljettaaksesi ja

 rakastaakseni lemmikkejäsi, ne ovat kuin oikeat lemmikit”

 Tuot tyyppisiä lauseita lehdet ovat täynnä…

  

Olemme antaneet meidänkin tyttöjenkin  tutkailla lehtiä ja laatia listoja joulupukille.

Olemme kuitenkin monesti painottaneet sitä,

 että listaan voi kirjoittaa mitä vain, mutta

pukki ei tuo niitä kaikki lahjoja.

Nyt tässä sitten kamppailee itsensä kanssa siitä,

että kuinka monta toivetta listasta voi toteuttaa.

 Ehkä kummallekin yksi vähän isompi ja ne taitavat olla

Dublo Lego Iso maatila

ja jonkinmoinen

hevostallisysteemi isommalle tytölle.

Toisaalta hartaasti odotetaan myös joitakin kävelytettäviä

koiria tai kissoja…plääh!

Että ei siis ihme, että junalukemiseni oli eilen tuota luokkaa…

laatulehdistöön kuuluva julkaisu  ;)

Illalla kun lehdet oli pakattu siististi nippuun ja neidit nukkuivat

pääsin jälleen omiin puuhiini.

Tein tällaisen koristeen, ehkä joulukuuseen päätyy?

Revin paloja vanhasta, vuodelta 1954 olevasta lehdestä.

Liimasin ne styroksi sydämeen decoupage lakalla ja kietaisin rautalangan siihen ympärille. 

Harkinnassa oli nuo koristeet.

Meinasin liimata enkelikiiltokuvan.

Vaihtoehtoina olivat myös juuttinaru, ohut kultalanka, pienet enkelinsiivet, helmipunos…

mutta päädyin sitten tuohon kanelitankoon ja tähtianikseen.

 Tuovat ihanaa tuoksua meille nyt. 

Mielestäni siitä tuli aika hieno!

Rentouttavaa viikonloppua,

Piia