Tarrat teinivuosilta...

Sattuipa tässä yhtenä päivänä käsiini mappi, johon olin 

säästellyt tarroja, aforismeja, lehtileikkeitä ym.

Tytöt innostuivat kovasti löydöstäni ja halusivat 

tietenkin liimata tarroja, kiiltokuvia ja niitä kaikki ihme juttuja,

joita olin säästellyt.

Annoin koko repertuaarin heidän huostaansa.

Ja voih, 

kuinka mua otti melkein sydämestä,
 kun hartaudella vaalittu Levi´s -tarra ja Coca Cola-tarra
sai uuden paikan kaikkien muiden 

mitättömien tarrojen joukosta.

Ei minkäänlaista kunnioitusta minun suurella sydämellä säästämiäni tarroja kohtaan! 

Muistan hyvin, 

kuinka UPEITA juuri nuo kaksi tarraa olivat.
Niitä EI voinut liimata mihinkään, vaan ne piti säästää...ja säästeltyä on tullut :)

Se oli sitä 90-luvun alkua...

Suhtautuukohan tämän päivän  yläkouluikäinen porukka samalla intohimolla ja

 "kunnioituksella" tarroihin??

Tuskimpa? 

Tai ehkä joku?

Noh, 

nyt ne hienoimmat ja vähemmänkin hienot tarrat

ovat liimattu ja sillä selvä! 

Pitkään on iloa noista tarroista ollutkin.

Kolmevuotiaalla ei liimailuissaan ole päätä eikä häntää, 

mutta seitsemän vuotias osaa jo vähän miettiä miten liimailee. 

Teinkö tyhmästi kun annoin tarrat liimailtavaksi?

Nythän mitään "arvostusta" tarroja kohtaan ei pääse ede muodostumaan, koska 

noita tarroja on monia ja niitä saa mielinmäärin liimata...  

Tsih hih, onko tarrojen "arvostaminen" tärkeää? 

Ehkä tärkeintä on, 

että äiti voi rauhassa päivittää blogia ja
 feisbuukkia,  kun lapsilla riittää puuhaa tarrojen kanssa. !!

Jees, nyt nauttimaan perjantai-illan fiiliksistä :)
-Piia 

Yleisön pyynnöstä blogin päivitystä

Moikka!

Hyvää Uutta Vuotta! 

En ole päivittänyt blogia, 

koska olen masentunut siitä ettei kukaan koskaan milloinkaan ikinä jätä kommenttia käynnistään.

Toisaalta, 

ei se haittaa.
Omaksi ilokseni tätä kuitenkin kirjoittelen.

Ja ennen kaikkea tuo kuvien räpsiminen on minulle mieluista. 

Kun olisi varaa ostaa kunnon kamera...

Meidän joulunalus aikaan kuului kaikenlaisia ihania juttuja...

Ennen joulua kävimme jo  meidän perheelle perinteeksi muodostuneella Helsingin reissulla. 

Perinteisiin kuuluu aina Stockmannin jouluikkunan ihmettelyä ja ruokailu ravintolassa. Tällä  kertaa oli hyytävän kylmä, mutta reippaasti tytötkin jaksoivat kävellä myös Esplanadin puiston Tuomaan markkinat läpi. 

Koulun joulujuhla oli koskettava kuten aina.
Ekaluokkalaiset esittivät jouluevankeliumin. Meidän Venla oli esityksessä enkeli.

Tältä typykät näyttivät juhlaan lahtiessä <3

Olimme koko perhe lomalla jouluviikon.
Ehdimme rauhassa valmistella joulua kotiimme.
Kuusen saimme naapureilta; sekin on jo perinne.
 Naapurit tuovat sen
aina Etelä-Pohjanmaalta ja niin nytkin :)

Kuusi koristeltiin 23.12.
Se notkuu koristeita. Laitoimme siihen ensisijaisesti punaisia koristeita. Teimme myös kaksi marmelaadisydännauhaa, joka on myöskin jo perinne. Eli punaiseen lankaan pujotetaan neulalla marmelaadisydämiä. Toinen nauhoista on jo syöty ja toinen syödään kun kuusi korjataan pois.

Alla olevassa kuvassa on  ihanat ihanat ihanat ihanat talolyhdyt,
jotka  sain rakkaalta ystävltäni!
 Olen ihastellut niitä joka päivä!
Kuvassa näkyy myös ikivanha joulupukki joulukoriste,
joka kuului oleellisena osana lapsuuteni
jouluihin.
En tiedä, mistä se on äidilleni tullut.
Se on jotenkin jännittävän näköinen, pelottava  tai jotain...nyt se sitten kuuluu minun perheeni jouluihin. 

Meidän keittiönikkunaa koristavat persoonalliset lumihiutaleet.
En ehkä koskaan aiemmin ole nähnyt näin hienoa tulkintaa leivinpapaperista leikatuista lumihiutaleista...

Ai niin.
Kävihän se Joulupukkikin ja toi hurjan ison läjän lahjoja!

Pian on aika korjata kuusi ja ihanat joulukoristeet pois.
Kohti kevättä mennään ja
 arkikin jo rullaa uudella tavalla: kuopus aloitti päiväkodissa, ekaluokkalainen opettelee lähtemään yksin kouluun,
 mies palasi  vuorotteluvapaalta työhön ja
 minä jatkan rutiininomaisesti omaa työtäni...

Huomenna vielä ihanan ystävän kanssa glögit kuusen katveessa!
-Piia